Berlin

Jaha taas on lähtö edessä. Tällä kertaa mennään Berliiniin. Tiedossa sotahistoriaa, hyvää ruokaa ja loistava porukka!

Summa summarum

Edellisestä pidemmästä NYC-matkasta oli vierähtänyt neljännesvuosisata (joskus 90-luvun puolenvälin jälkeen teimme Karibian reissulla välilaskun Nykkiin ja yövyimme siellä). Vaikka kaupungin perusmaamerkit ovat pysyneet samoina (kaksoistorneja ja One World trade Centeriä lukuunottamatta) niin valtavasti on tapahtunut muutoksia.

80-luvulla turistilla ei ollut asiaa metroon, Harlemiin tai liikkumiseen kaupungilla auringonlaskun jälkeen. Asuimme tuolloin New Brunscwickissa (New Jerseyn puolella) ystäväpariskunnan kämpässä ja tulimme päivittäin Manhattanille bussilla. Liikkuminen kaupungissa tapahtui pääsääntöisesti kävellen. Ja sitten ennen auringonlaskua takaisin sinne New Buruncwickiin.

Nykypäivän New York on aivan erilainen kaupunki. En äkkiseltään keksi yhtään Euroopan miljoonakaupunkia, joka olisi yhtä siisti ja turvallisen oloinen kuin tämän päivän NYC. Toki eroja kaupunginosien välillä NYC:ssä on, mutta silti.

Euroopan sisäistä syöttöliikennettä pidempi lentomatka palkitsee kohteella, jossa kaikki toimii ja ihmiset ovat vilpittömän ystävällisä ja hyväntuulisia (myös muut kuin palvelumaksuja metsästävät tarjoilijat). NYC on kansojen sulatusuuni, jossa ketään ei katsota vinoon. Täällä on ihmisen hyvä olla. Suosittelen lämpimästi.

PS. Heinä-Elokuu on pirullisen kuuma aikaikkuna vierailla nykissä. Minulla oli suuria vaikeuksia kuumuuden kanssa. Yhtä kaikki, hiljainen konsensus alkoi syntyä siitä, että seuraavaksi tänne tullaan koko kuukaudeksi.

 

Pesistä ja vähän muuta

Aamu alkoi köysiradalla Roosevelt Islandille. Saari on East Riverillä ja tuossa ei ole mitään kovin erikoista. Sen jälkeen omelettiaamupalalle ja junalla Bronxiin.

Saapuminen Yankee stadionin tuntumaan tuotti positiivisen yllätyksen. Stadikalla oli alkamassa matsi. Saimme liput peliin ja iltapäivän ohjelma alkoi olla siinä.

Yankee stadion on upea ja palvelut paikalla ovat huippuluokkaa. Kaikki on mahdollista jos takoo taaloja tarpeeksi tiskiin. Matsia voi seurata gourmeeruuan äärestä, VIP-tiloista ja vaikka mistä.

Meidän liput olivat piippuhyllylle.

Piippuhyllyltä oli kuitenkin loistava näkymä kentälle. Tapahtuma oli jenkkityyliin isänmaallinen kansallislauluineen ja lippuineen. Vaikutti siltä, että tämä oli paikallisillekin tapa viettää lauantai iltapäivää. Matsi oli hieno vaikka Yankees ottikin turpaansa.

Livahdimme viidennen vuoroparin jälkeen läheiseen Yankees-Pubiin kaljalle ja jatkoimme matsin seuraamista siellä. Poistuimme Bronxista kahdeksannen vuoroparin jälkeen ruuhkan pelossa. Pelko oli aiheellinen koska paikalta poistuva subway oli jo tuossa vaiheessa täynnä kuin turusen pyssy.

Tämän jälkeen chillailua Washington Squore Parkissa. Lyhyt pisto hotellille ja sen jälkeen iltapala.

Kiertoajelu

Käytössämme oleva viikon lippu käy metrossa, busseissa ja Staten Islandin lautta on jopa ilmainen. Siispä päätimme lähteä yleisillä kulkuneuvoilla kiertoajelulle. Ensin matkustimme Manhattanin eteläkärkeen ja hyppäsimme Sateten Islandin lauttaan. Lautta ohittaa vapaudenpatsaan. Tulitin rouva vapautta kamerallani, mutta pilvinen päivä ei tee kunniaa kuvilleni. Tämän lähemmäksi vapauden jumalatarta emme tällä kertaa edes yrittäneet.

Staten Islandilla muut turistit hyppäsivät takaisin lauttaan, joka palasi Manhattanille. Kaikki olivat mukana vain lauttamatkan vuoksi. Me toimimme toisin. Hyppäsimme bussiin ja matkustimme syvemmälle Staten Islandille ja totesimme sen, jonka turistit jo tiesivätkin; täällä ei ole mitään erikoista.

New Yorkin maalaiskaupunginosasta pääsee pois kuitenkin muutenkin kuin lautalla, jolla sinne tultiin. Bussi toi meidät suurta, mahtavaa ja pitkää, mutta rumaa Verrazzano siltaa pitkin Etelä-Brooklyniin. Siellä harrastettiin ympäristöoppia, myöhäinen aamupala ja ostoksia.

Sitten siirtyminen Park Slopeen, joka on kaupunginosa keskellä Brooklyniä. Myös täällä on viides avenue-niminen katu, jonka varrella on lukuisia pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Täällä hermo lepäsi ja turistimassojen puute loi seesteisen tunnelman. Tuli mieleen, että kaiken loiston, prameuden, legendaarisuuden ja kaiken muun lisäksi Manhattan on kyllä melkoinen turistipersereikä, jossa kaikki on toisin kuin muualla New Yorkissä.

Viihdyimme Park Slopessa myöhään iltaan.

Kamera ei kamalasti laulanut, mutta ohessa joitain kuvia päivän rundilta.

Ostoksilla

Woodbury Outlet (kiitoksia Samulle vinkistä) on ostospaikka noin tunnin ajomatkan päässä NYC:ta luoteeseen keskellä ei mitään. Bussit hinaavat turisteja sinne Manhattanilta. Me olimme tänään tuossa joukossa mukana. Oma aikani vierähti pääosin Starbucks kahvilassa jossa oli kaikki mitä tarvitsin: ilmastointi, nettiyhteydet ja jääteetä. Linnottauduin kulmapöytään ja pidin kiinni saavutetuista asemista. Onneksi Riikka osti minullekin Hilfigerin paitoja.

Poistuminen Outletistä päivän päätteeksi olikin sitten hankalampaa. Pysäkillä oli jonossa enemmän ihmisiä kuin yhteen bussiin mahtuu (alimmainen kuva). Onneksi autoja tuli lisää ja lopulta pääsimme matkustamaan takaisin NYC:een.

Pitkän päivän jälkeen 3 avenuella sijaitsevaan periamerikkalaiseen Pubin/baarin yhdistelmään (pelkkää paikallista ei-etnistä väestöä). Ruoka täytti sille asetetun tehtävän ja sitä oli riittävästi. Lopuksi parin korttelin kävely pimenevässä illassa kotiin.

Kuvia kaupungilta

Ohessa muutamia otoksia yhdeltä päivältä NYC:ssä.

Spotattu sika

Illastimme April Bloomfieldin ravintolassa nimeltään Spotted Pig. April tienasi spotatulle sialle aikanaan jopa yhden michelin tähden.

Olimme paikalla vähän ennen kuutta ja saimme pöydän heti (ravintola ei ota pöytävarauksia). Riikka otti alkupalaksi retiisi-parmesan salaatin. Itse en kyennyt millään ohittamaan kuuden osterin sarjaa jonka huuhdoin alas Brooklynin panimon bitterillä. Osterit olivat taivaallisia ja meinasivat viedä kielen mennessään.

Pääruuaksi tilasimme ravintolan kuuluisimman annoksen: Rockford hampurilaisen. Tiesimme, että tuo on ehkä liian kliseinen valinta (tuntuu, että kaikki syövät Nykissä tuon) mutta sorruimme siihen silti. Hampurilainen tuli pihvi tilauksen mukaan mediumiksi paistettuna. Kyljessä oli kengännauharanskalaisia jotka oli maustettu tuoreella rosmariinilla ja paahdetuilla valkosipulinsiivuilla.

Hampurilainen oli todella hyvä ja mikä ettei; ei rockford voi pettää. Myös pihvi oli huiman hyvä. Jotenkin jäi kuitenkin miettimään, että tämä purilainen on ehkä hieman ylimainostettu. Melkein michelin ravintolalta (Pigillä ei enää ole tuota tähteä) olisi sopinut odottaa vieläkin parempaa ja monimuotoisempaa yritelmää.

Yhtä kaikki hyväähän tämä oli ja suositella voi lämpimästi. Ravintola on miljööltään yksi viihtyisimmistä ravintoloista jossa olen ollut.